Vuoren rinteellä ei huutaa saa Maanvyöry seuraa, liikkuu maa Soi jylinä kivien kuin suuret rummut. Tien helpon toiset valitsee Ne kiertää esteet, niin en tee Vaan ylitän nuo vaaralliset kummut. Ne, jotka eivät riskeeraa Ne mitään eivät nähdä saa Siellä alhaalla on teitä arkaa monta. Vaikk` kuinka silmääs siristät Niin tuskin sinä ymmärrät Mikä kaunista on ja mikä arvotonta. Ei täällä ruusut purppuroi, Et kimallusta nähdä voi On meretkin kuin suuret uima-altaat. Vaan palaa liekki ikuinen Laella vuoren lasisen Sen, jonka vielä kerran sinä valtaat. Mitä siitä jos mä tipunkin, Me kaikki kuollaan kuitenkin Parempi näin, kuin kuolla liikaan viinaan. Mun jälkeen toiset kiipeää Ne ylemmäksi yrittää Ne tottuu tähän alituiseen piinaan. Kun edessäsi seinä on, Kun väsyt olet voimaton, Ei tippumistas mikään saata estää. Voit luottaa enää itsees vain Ja voimaan suurten unelmain Voit rukoilla vain, että köysi kestää. Vaan sitten kun oot perillä, On jalat, kädet verillä Polves tutisee ja sydämesi juopuu. Kun eessäs koko maailma on, Oot onnellinen, sanaton Vaan kadehdit jo niitä, jotka luopuu´.
© Turkka Mali. Käännös, 1986
© Turkka Mali. Suorituskyky, 1986