Lämpimään aina kaivattu on ystäväin
alta pakkasten tuimien tahdottu pois
miksi siis linnut lentävät pohjoista päin
vaikka parempi niden kai muualla ois?

Houkuta maine ei - eikä kuuluisuus,
lumivalkoinen hiljaisuus vain,
jälkeen lennon sen paikkioks jokainen
lintu omakseen onnen maan saa!

Mistä en unta nähnyt mä kuumeisin öin,
miksi kiipesin vuorelle, sinne myös jäin?
Heijastus, sitä nähnyt mä en, epäröin,
vaikka eessäni paremman huomisen näin!

Valkoinen hilijaisuus, lokit nälkäiset
käsin tyhjin ne ruokimme vain,
meidät palkitaan sitten aikanaan
lokin huudoilla ainoastaan!

Kauan niin unta valkoista katsoimme ain,
kaiken muun vei tuo puhtoinen lumi ja jää.
Sokaistuin lumen hohteesta kirkkaasta vain,
silmät avas maa musta ja syksyinen tää!

Kuuletko? Hiljaisuus huutaa sisälläin:
varjon lailla me kuihdumme vain!
Jälkeen kaiken sen, palkkioks jokainen
päivän ikuisen omakseen saa!

Haaveissain vielä maa ilman rajoja on,
puhdas lumi kuin valheeton elämä vain,
huomaa et väärää puhetta malttamaton,
onnen maassa ei valhetta tunneta lain!

Epäile ystäväin, älä luovuta,
lumeen lepäämään mennä et saa,
yksinäisyyden palkkioks jokainen
hänet saa, jota voi rakastaa!