Tämä yö on minulle - laiton. Minä kirjoitan - öisin on enemmän aiheita. Minä tartun puhelimen numerolevyyn, Ja väännän ikuiset nolla seitsemän. "Neiti, hyvää iltaa! Mikä on nimenne?" - "Toma". "Seitsemäskymmenestoinen! Odotan pidättäen hengitystäni... ei voi olla totta, toistakaa, olen varma, että siellä ollaan kotona!.. No niin, nyt j o vastattiin. No terve, se olen minä!" Tämä yö on minulle kuin lain ulkopuolella, Minä en nuku - minä huudan: "Nopeammin!.. Miksi minun täytyy velaksi, kuin kortilla Kutsua rakkaita ihmisiä! "Neiti, kuunnelkaa! Seitsemäskymmenestoinen! En voi odottaa, ja minun kelloni seisoo... Hiiteen kaikki linjat - minä lennän huomenna!.. No niin, nyt jo vastattiin. No terve, se olen minä!" Puhelin on minulle kuin ikoni, Puhelinluettelo - alttarikaappi, Puhelunvälittäjä on tullut madonnaksi Etäisyydet hetkeksi lyhentäen. "Neiti, herttainen! Minä pyydän - jatkakaa! Te olette nyt kuin enkeli - älkää vaan poistuko alttarilta! Kaikkein tärkeintä on - eteenpäin, ymmärtäkää... No, nyt jo vastattiin. No terve, se olen minä!" No, mitä nyt, jälleen vikoja linjalla? Mitä, rele siellä kotelossaan reistailee? Vähät siitä - minä odotan - minä suostun Aloittamaan joka ilta uudestaan nollasta! "Nolla seitsemän, hyvää iltaa! Minä taas". "Niin, mitä teille?" "li, ei tar itä enää - yhdistäkää Magadaniin. No, en lupaa teille, että en soittaisi uudelleen, - l räs ystävä vain - haluan tietää miten hän, raukka. Siellä jaksaa..." Tämä yö on minulle kuin laiton. Yöt eivät ole minulle unta varten, - Mutta nukahdan - näen unta madonnasta, l Iän muistuttaa jotakin. "Neiti, rakas, herttainen! Minä taas, Toma! En voi lopettaa - odotan hengitystäni pidättäen... Kyllä, kyllä, minulle! Tottakai minä... Tottakai kotona!" "Minä yhdistän... Vastatkaa..." - "No terve, se olen minä!"
© Antti Torvinen. Käännös, ?