Me emme jakaneet sinua keskenämme, emmekä hyväilleet,
Mutta voi, että rakastettiin - se on jo taaksejäänyttä, -
Minä kannan sielussani sinun valoisaa hahmoasi,
Va'lja, Mutta Ljosa pistätti neuloilla sinun kuvasi rintaansa.

Ja tuona päivänä, jolloin hyvästeltiin asemalla,
Minä lupasin muistaa sinut hautaani saakka, -
Minä sanoin: "En unohda sinua koskaan, Väljä!"
"Ja minä vielä - vähemmän!" - sanoi minulle Ljosa.

Päätä nyt, kummalla meistä hänen kanssaan on kehnommin,
Ja kummalla vaikeampaa - yritäpä selvittää sitä:
Hänellä on sinun profiilisi tatuoituna nahkaan,
Mutta minulla - sinun hahmosi pisteltynä sieluuni.

Kun minulla on oikein kurja olo, kuin mestauslavalla olisin,
Toivon, etteivät nämä sanani loukkaisi sinua, -
Mutta silloin minä pyydän Ljosaa avaamaan paitansa
Ja katselen, katselen tuntikausia sinun kuvaasi.

Mutta tässä vähän aikaa sitten toverini, hyvä ystäväni,
Hän tuli taiteen keinoin helpottamaan tuskaani:
Hän kopioi sinun profiilisi Ljosan rinnasta
Ja pisteli minun rintaani sinun kuvasi.

Minä tiedän - ei ole helppoa mustamaalata ystäviään,
Mutta sinä olet läheisempi ja rakkaampi minulle siksi,
Että minun - tai oikeammin siis sinun - tatuointisi
On paljon parempi ja kauniimpi kuin Ljosalla!