Minä olen kuuro kämmenten iskuista, Minä olen sokea laulajien hymyistä, - Montako vuotta olen kärsinyt sinfonioista, Antanut periksi lintujen matkijoille! Minun kauttani monta kertaa seuloutuen, Puhdas ääni teidän sieluunne lennähti. Seis! No niin - nyt tulee hän johon minä luotan, Hänen takiaan minä olen kaikki kärsimykset kestänyt. Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta, Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta, Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, - Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin... "Alhaalla" hänen äänensä on möreä, "Ylhäällä" se viiltää veitsen kaltaisesti, - Hän oikein näyttää, mihin hän kykenee, - Mutta minä voin myös näyttää jotakin! Hän laulaa huohottaen, kovasti ponnistellen - Hän on väsynyt, kuten sotilas kentällä, - Minä venytän kaulani kimmoisasti Hänen hien kultaamille kasvoilleen. Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta, Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta, Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, - Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin... Äkkiä havahdun: "Herää, hyvä ihminen - Mitä sinä laulat?! Lepää nyt - olet väsynyt. Tämähän on siirappia - makeaa sekasotkua! Sali, sanokaa hänelle, että hän lopettaisi!.." Kaikki on kuitenkin turhaa - ihmeitä ei tapahdu, - Minä huojahtelen, hädin tuskin pysyn pystyssä, - Hän valuttaa balsamina katkeaiutta Minun - mikrofonin kurkkuun. Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta, Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta, Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, - Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin... Syyttäkää minua mistä tahansa - Itseään vastaan vain ei ole tapana nousta: Minä olen ammatiltani mikrofoni - vahvistin, - Minä kärsin - mutta vahvistin valheet. Mitä nyt, alan vinkua - dynamiikka alkaa pettää, - Hän tarttui käsineen minun kurkkuuni... Kiersi minut noin vain irti, kuoletti minut - Ja niin vaihtoi minut toiseen mikrofoniin. Montako kertaa minulle on kuiskuteltu kuusta, Joku iloisesti karjui lävitseni hiljaisuudesta, Eräs soitti sahalla - ja raapi sillä kaulaani, - Mutta minä vain vahvistin, vahvistin, vahvistin... Tuo, toinen - se kärsii ja havaitsee kaiken, - Nyt se on kiinnitetty minun kaulaani. Meitä aina vaihdellaan toisiin, Jotta emme häiritsisi heidän valahteluaan. ...Me makaamme kotelossa hyvin ahtaasti - Minä, jalusta ja toinen mikrofoni, - Ja he, nauraen minulle kertoivat, Kuinka iloinen hän oli siitä, että minut vaihdettiin.
© Antti Torvinen. Käännös, ?