Niin erosivat tiet matkalla äkkiä:
Yksi lähti pohjoiseen, toinen länteen, -
Se on surullista, milloin ystävä lähtee pois,
Yhtäkkiä, niin yhtäkkiä.

Hän lähti - ehkä se ei ole suuri menetys
Monillekaan muille ihmisille.
En tiedä kuinka muut, mutta minä uskon,
Minä uskon ystäviin.

Niin alkoi epäonnen aika,
Jäljet tuovat sieluun myllerryksen,
Kaikki valuu ikään kuin käsistä - itke tai älä.
Ei ole ystävää, ei ystävää.

Hän lähti - ehkä se ei ole suuri menetys
Monillekaan muille ihmisille.
En tiedä kuinka muut, mutta minä uskon,
Minä uskon ystäviin.

Mutta milloin ystävä palaa takaisin
Ja sanoo: "Riitelymme oli vain turha virhe",
Me katselemme menneeseen aikaan,
Hiljaisesti hymyillen, hymyillen.

Hän lähti - ehkä se ei ole suuri menetys
Monillekaan muille ihmisille.
En tiedä kuinka muut, mutta minä uskon.
Minä uskon ystäviin.