Joku huomasi hedelmän, joka ei ollut kypsynyt, -
Ravisteltiin puuta - ja hedelmä putosi maahan...
Kas tässä teille laulu hänestä, joka ei laulanut loppuun
Ja, että ääni hänellä oli - sitä hän ei tiennyt.

Ehkäpä hän oli kohtalon kanssa epäsovussa
Tai sattumalta asiat menivät huonosti
Kitarassa on kielet liian tiukalla,
Eikä sitä saa oikein soimaan kunnolla.

Hän aloitti arasti alusta, nuotista do,
Mutta ei laulanut sitä täysin, ei loppuun...

Ei kuultu häneltä loppusointua
Ja ketään hän ei innostanut.
Koira haukkui, ja kissa puolestaan
Pyydysti hiiriä.

Naurettavaa, eikö vain, naurettavaa!
Hän yritti vitsailla - mutta ei saanut mitään huomiota
Hän ei maistanut viina,
Eikä edes ottanut sitä huulilleen.

Hän vain vähän aloitteli riitelyä,
Epävarmana eikä mihinkään kiirehtien, -
Ikäänkuin hikipisaroita huokosista,
Valui sielu hiljaa nahasta.

Hän aloitti kaksintaistelun areenalla
Tehden tuskin elettäkään varsinaisesti taistella,
Katsoi ja arvioi tilannetta
Ja tuomarit eivät antaneet lupaa aloittaa.

Hän halusi tietää kaiken alusta loppuun
Mutta eipä saavuttanut tuloksia...

Ei ymmärtänyt alussa eikä onnistunut
Ei osannut kaivautua syvälle,
Naista, joka oli häneele ainoa
Ei pystynyt rakastamaan kunnolla.

Naurettavaa, eikä vain, naurettavaa!
Hän kiirehti - mutta ei päässyt perille
Niinpä jäi päättämättä
Kaikki se, mitä hän ei pystynyt päättämään.

En valehtele ainuttakaan sanaa -
Hän oli rehellinen sanan palvelija,
Ja kirjoitti runoja lumihankeen...
Mutta valitettavasti, lumi sulaa!

Mutta vielähän tuli lumisateita
Ja onhan vapaus kirjoittaa lumeen...
Suuria lumihiutaleita ja rakeita
Hän huulillaan tavoitteli juostessaan.

Naisensa luokse hopeisella autollaan
Hän ei saapunut, eikä voinut auttaa itseään.

Ei juossut loppuun, petturi pakenija
Ei lentänyt, eikä laukannut.
Tähtimerkki hänellä oli - Härkä,
Kylmää linnunrataa hän yritti lipoa kielellään.

 
 
 
 

Naurettavaa, eikö vain? Sillä lailla, -
Teistä se on naurettavaa, ja jopa minusta -
Hevonen laukkaa ja lintu lentää
Mistähän syystä?..