Niin kävi, miehet lähtivät,
jättivät kylvöt ennen aikojaan.
Nyt heitä ei enää näy ikkunoista,
Ovat sulautuneet tien pölyyn.

Valuvat tähkästä jyvät,
Korjaamattomien peltojen kyyneleet,
ja kylmät tuulet sukkelasti
Virtaavat raoista.

Me odotamme teitä, kiirehtikää ratsuja,
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, hyvää matkaa!
Älkööt myötätuulet lyökö, Vaan hellikööt selkäänne,
ja sitten palatkaa pian.
Teitä itketään, ja ilman teidän hymyjänne.
Kalpenevat ja kuihtuvat pihlajat.

Me asumme korkeissa linnoissa,
Kukaan ei pääse niihin rakennuksiin,
Yksinäisyys ja odotus ovat asettuneet
Teidän tilallenne taloihin.

Raikkauden ja sulon on menettänyt
Pitämättömien paitojen valkeus,
Ja vanhat laulutkin kyllästyttävät,
Takertuvat hampaisiin.

Me odotamme teitä, kiirehtikää ratsuja,
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, hyvää matkaa!
Älkööt myötätuulet lyökö, Vaan hellikööt selkäänne,
Ja sitten palatkaa pian.
Teitä itketään, ja ilman teidän hymyjänne
Kalpenevat ja kuihtuvat pihlajat.

Kaikki on yhtä tuskaa,
Ja kuuluu joka päivä yhtä jatkuvammin
Ikiaikainen valitusten ponnistus
Kaikuna vanhoista rukouksista.

Me otamme teidät vastaan, Tulitte sitten jalan tai ratsain,
Uupuneina, rampoina, millaisina vain,
Kunhan ei kuolinilmoitusten tyhjyyttä,
Eikä niiden aavistusta.

Me odotamme teitä, kiirehtikää ratsuja,
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, hyvää matkaa!
Älkööt myötätuulet lyökö, Vaan hellikööt selkäänne,
Ja sitten palatkaa pian,
Teitä itketään, ja ilman teidän hymyjänne
K alpenevat ja kuihtuvat pihlajat.