Kaikki vuodet, vuosisadat, aikakaudet,
Kaikki pyrkii lämpöön pakkasesta, pyrystä.
Miksi nämä linnut lentävät pohjoiseen,
Jos on tapana mennä vain etelään?

Ei maine, ei suuruus ole niille tarpeen,
Kohta loppuu siipien alla jää,
la ne löytävät lintujen onnen,
Palkinnon lennosta uhmakkaasta.

Miksei meille maistunut elämä, Miksei meille maistunut uni,
Mikä ajoi meidät korkeiden aaltojen matkaan?
Revontulet ovat vielä näkemättä,
Niitä on harvoin, niiden hinta on kova.

Hiljaisuus, lokit salamina lentävät,
Me ruokimme niitä tyhjyydellä käsistä,
Mutta palkinnoksi äänettömyydestä
Kerran kuulemme varmasti äänen.

Jo kauan ovat unemme olleet valkoisia,
Kaikki muut sävyt on lumi peittänyt alleen,
Jo kauan olemme olleet sokeita valkeudesta,
Mutta musta kaistale maata antaa meille takaisin näön.

Äänettömyys päästää meidän kurkkumme,
Heikkoutemme sulaa kuin varjo,
Palkinnoksi epätoivon öistä
Koittaa ikuinen napaseudun päivä.

Pohjola, vapaus, toivo, rajaton maal
Lumi ilman likaa, kuin pitkä elämä ilman valhetta.
Varikset eivät noki meiltä silmiä päästä,
Täällä kun ei variksia asu.

Kuka ei pahoihin ennustuksiin uskonut,
Ei lumeen lepäämään käynyt,
Sille palkintona yksinäisyydestä
Täytyy kerran tulla vastaan joku.