Kuka väittää: on murhattu maa. Enää koskaan ei kukka tee terää. Älkää uskoko. Maa odottaa. Maa on uupunut, se pian herää. Ei, ei palanut poroksi maa. Se on murheesta mustaksi tullut. Kukaan merta ei voi ammentaa. Tappaa maaemon voivat vain hullut. Koskaan laske sen haavoja et, etkä tajua miten voi sietää helvetilliset kärsimykset, jotka maan hermot revityt tietää. Maa ei huuda, ei maa vaikeroi. Sydän povessa maan yhä sykkää. Kuka sanoikaan etteivät soi enää laulut ja maa on nyt mykkä. Ei! Maa laulaa. Maa elävä on. Suurta riemua purkaa maapallo. Maa on sielumme kuolematon, jota saapas ei hengiltä tallo. Kuka väittää: on murhattu maa. Maa on uupunut. Se pian herää.
© Taisto Summanen. Käännös, ?
© Arto Rintamäki + Dick Holmström. Suorituskyky, 1994
© Satu Luomajoki. Suorituskyky, 2016
© Jana Batserikova. Suorituskyky, 2018
© Ulla Maria Linjama-Lehtinen. Suorituskyky, 2020